Kertakaikkiaan - nyt on otettu taas askel lähemmäksi Kaikkien Aikojen Reissua ja varattu lennot. Hirveää säätämistä, suunnittelemista ja ahdistusta. Siksi Paz hoiti homman kotiin, minä vain vastasin maksuliikenteestä.
Koska meidän koti on pohjoisen perukoilla, lähtökenttä retkelle on Oulu. Lähtöpäiväksi määräytyi (hintakalenterin takia) 2.1.2020. Ensin iltakoneella Helsinkiin, sieltä tunnin vaihdolla Hong Kongin koneeseen. Hong Kongissa aikaa on reilut kolme tuntia löytää Sydneyn lennolle ja - tadaa - kahden vuorokauden matkustaminen (aikaero ja lentoaika) ollaan perillä Australiassa aamulla klo 07.25. Siitä tulee raskas reissu, sen näkee jo nyt. Tukisukat jalkaan, uusi päivä alkaa jne. Sydneyssä olemme tammikuun neljäntenä päivänä ja laiva lähtee seitsemäs päivä, eli meillä on muutama päivä aikaa tasoitella jet lagia ja elämää maailman toisella puolella.
Laivalla ollaan 7.1.-18.1.2020. Paluupäivänä hyppäämme auton rattiin ja lähdemme valumaan kohti etelää. Paluulento on Melbournesta (noin 800km etelään Sydneystä) 21.1.2020. Eli meillä on kolme päivää aikaa hommata itsemme Melbourneen. Vaikka se rannikkoreitti (tie A1) olisi mielenkiintoisempi ja täynnä kaikkea hypersupermegaextrahienoja juttuja, niin tässä tilanteessa meidän aika ei riitä sen ajamiseen. Ja tällä reissulla nähdään, tekeekö Australia niin kovan vaikutuksen kuin mitä jenkkilä teki aikoinaan - eli pitääkö sinne vielä palata joskus. Nytkin pitää varautua siihen, että tuon reilun kasisatasen ajamiseen menee ainakin yksi yö, joka on Melbournen ajasta pois.
Melbournen kone lähtee klo 17.15 kohti Singaporea. Vaihtoaika Singaporessa on puolitoista tuntia, joten silloin pitää luottaa kentän logistiikkaan ja ihmisten järjestelmällisyyteen sillä kantilla maailmaa. Helsinkiin kone laskeutuu kuudelta aamulla ja viittä vaille kahdeksan lähtevässä koneessa Ouluun pitäisi istua kolmen räytyneen, mutta ruskettuneen, matkustajan.
Lentojen varaaminen kavensi kukkaroa aika roimasti, mutta elämä tekee sen usein ilman lentojen varaamistakin. Koska lähtöön on vielä parisataa päivää, en ole alkanut murehtimaan hotelleja tai autovuokrausta (hiphurraa - vasemmanpuoleinen liikenne odottaa taas!) tai oikeastaan mitään muutakaan. Enkä ole ehtinyt lopettaa tupakointia, enkä miettimään, kuinka saan vietyä tarvittavat lääkkeet maahan. Mutta eiköhän tästä jotenkin luovita eteenpäin, asioilla on tapana järjestyä.
Meillä on alta pari viikkoa aikaa siihen, että pääsemme "aikuisten vapaalle" - Carrie Underwood konsertoi Lontoossa ja meillä on sinne liput! Jihaa! USA:n itsenäisyyspäivänä me olemme taas Wembleyn stadionilla, mutta nyt molempia kiinnostavassa tapahtumassa. Tällä kertaa annoin Hammersmithin Novotelin olla omassa rauhassaan ja varasin hotellin aivan stadionin vierestä, koska kyseessä kuitenkin on vain kahden yön reissu, ei kaupungille ehdi tälläkään kertaa. Mutta eipähän tarvi myöskään murehtia sitä, kuinka päästä metroon konsertin jälkeen. Oyster-korteilla on virtaa vielä edellisen reissun jäljiltä, meillä on muutama punta taskussa ja keskiviikosta perjantaihin saamme olla kahdestaan liikenteessä - voisiko elämä olla mukavampaa?
