Nyt siitä reissusta alkaa jo olemaan aikaa ja ollaan ehditty mutustelemaan. Ensimmäinen viikko kotona meni aivan täysillä toipuessa, flunssa iski minuun täysillä päin ja tein vain pakolliset työvuorot. Viikon ajan olin kuumeessa ja se yskä oli viedä hengen mennessään. Kävin kaiken varalta paikallisessa terveyskeskuksessa mittauttamassa crp:n parina päivänä, ja koska se oli laskusuunnassa, niin tuskin se oli keuhkokuumeeseen johtava coronavirus.
Tyttö otti aikaeron niin hyvin kuin pikkutytöt voi. Hän meni kotiutumista seuraavana päivänä hyvin levänneenä kouluun ja viikonlopun jälkeen hän oli taas Suomen ajassa. Paz kipuili jet lagissa, mun tekemättömissä työvuoroissa ja flunssassa reilun viikon. Vuoro öin nukuttiin alakerran sohvalla, koska mun yskiminen olisi muuten pitänyt koko perheen hereillä. Pieni koira oli iloinen meidän kotiutumisesta, eikä päästänyt meitä silmistään ensimmäiseen viikkoon.
Yllättäviä luottokorttilaskuja ei perästä kuulunut, ainakaan vielä. Rusketusrajat alkaa himmenemään ja koko maailma on varpaillaan coronan takia. Viimeiset päivät reissusta on mulla edelleen sumun peitossa, koska aloin sairastelemaan silloin.
Yhteenvetona koko reissusta sanon: Maisemat ovat aika huikeita Australiassa ja Uudessa Seelannissa, eikä noiden pitkien lentojen jälkeen HEL-NYC -lento ole kuin pieni paikallispomppu. Vuorokaudessa todellakin pääsee lentämään aivan toiselle puolelle palloa jos vain perälauta kestää. Kuumeessa lentämistä en suosittele kenellekään. Risteily oli liian pitkä noin pienelle laivalle ja consertat kannattaa ottaa mukaan, jos niihin on resepti. Ruoka laivalla oli syötävää ja ensimmäiset yhdeksän aamua oli iloinen yllätys, että aamupalapöydästä löytyi froot loops -muroja (kaksi viimeistä aamua ei) tyttö on kehittänyt niihin addiktion. Aussien englanti on hassun kuuloista, eikä amerikanenglannin jälkeen siitä tahdo saada selvää. Harmittaa ja ketuttaa, etten sitten kuitenkaan lopettanut sitä tupakointia tuohon reissuun, vaan edelleenkin sätkä käryää suupielessä. Pikkupaikkakunnat olivat taas niitä mielenkiintoisimpia paikkoja, mutta niissä rymyämiseen jäi liian vähän aikaa. Meidän tyttö on maailman paras pikku reissu-lissu, koska hän jaksoi koneessa mennen tullen hyvin ja malttoi laivareissun ja automatkan. Kun itse tekee reissukaverit, niin saa juuri omanlaisen ;)
Ja nyt mulla olisi taas kuume päästä jonnekin. Yritän hillitä itseni sillä, että Finnairin sovelluksen mukaan seuraavaan matkaan on alta 80 päivää. Sille reissulle ei lähde perhe mukaan, vaan se on alumnimatka. Mutta silti..
