 |
| Railo paikassa, jossa mannerlaatat eroavat hitaasti toisistaan |
 |
| Jälkiruoka, jonka ei olisi halunnut ikinä loppuvan |
Sitten päädyttiin puolivahingossa Dubaihin syyslomaviikoksi. Näin syksyn ja alkutalven koleudessa pyörrin päätökseni olla ikunakuunanakuna olla menemättä enää yhteenkään muslimivaltioon ja varasin äkkilähdön takuuaurinkoon. Dubai on moraaliton valinta (naisten oikeudet ja orjatyö) mutta kyllähän siellä aurinko paistoi ja paikka teki vaikutuksen. Itse kaupunki oli meidän aikana liian kuuma - yölläkin vähintään 27 astetta ja päiväsaikaan reilusti yli 30 astetta, mutta toiseksi viimeisenä päivänä tehty retki autiomaahan jätti jäljen sieluun. Autiomaassa näkee tähdet ja se kuumuus on siellä ihan erilaista. Menomatkalla Finskin reittilennolla saimme eteemme istumaan ihan vanhan ajan idiootit, jotka laskivat heti turvavyön merkkivalon sammuttua penkit taka-asentoon. Ja ne penkit pysyivät samassa asennossa ihan koko lennon ajan. Olen pahoillani, mutta saatoin muutaman kerran turhan railakkaasti potkaista selkänojaa lähtiessäni wc-reissulle tai muuten vain nähdessäni, että edessä istuva tyyppi oli juuri nukahtanut.. Kyllä, olen mulkero - mutta sehän ei ole kenellekään jäänyt epäselväksi. Paluumatka oltiin sitten koneen eturiveillä, siellä ei edessä istuvan penkin kallistaminen haittaa ja palvelu toimi ajatusta nopeammin.
Koska reissuun on lyhyt aika, alkoi stressaaminen. Paz ei ole vielä varannut puolimatkan hotellia (eli Sydneyn ja Melbournen välisen reitin puolivälin majapaikkaa). Enkä minä ole varannut Melbournen hotellia. Ihan älyttömän tylsää ja mälsää vertailla sijaintia, asiakasarvioita, huoneen kokoa ja hintaa. Lopulta kuitenkin varaan sen hyvän-hotellin-naapurissa-olevan-epämääräisen-näköinen-murju -paikan, jonka halvalla saa.
