Krooninen matkakuume

Lontoo on rymytty Carrie Underwoodin ohjeistuksella. Suomen kesä on ollut lämmin ja parin päivän päästä alkaa koulut, illat ovat hiljalleen hämärtyneet ja omenapuun sato kypsyy. Tosin tänä(kin) vuonna sadonkorjuujuhlat jäävät hieman köykäisiksi, talven aikana jänikset ovat nakertaneet minun poloiset omenapuut liki puhki ja noissa kuivakoissa käppyröissä on kypsymässä tasan yksi omena tälle vuodelle. Mutta juhlat ne on pienetkin!

Finnairin appin mukaan lähtöön on 148 päivää, eli kiirettä mihinkään järjestelyihin ei vielä ole. Otin ryhdikkään liikkeen ja varasin kuitenkin jo Sydneyn hotellin. Alueesta, jolla majoitutaan, on ollut hieman keskustelua perheen kesken. Mutta koska mitään kaupunginosaa tuossa ytimen lähistöllä ei oltu rankattu kovin rikolliseksi, otin Tripadvisorissa hyvät arvosanat saaneen hotellin. Suurempana syynä oli tosin se paikan nimi =) Ovolo Woolloomooloo - eihän sen niminen paikka voi olla aito! Paitsi että on se. Ja jos varaa hotellin omilta sivuilta, niin aamupalan saa samaan hintaan! Eikä tuosta mukana kulkevasta 8v-nappulasta mene veloitusta laisinkaan. Kolme yötä siellä kustantaa 1667 australian dollaria - eli tämän hetken kurssin mukaan noin tonnin. Paljon halvempia paikkoja, joihin kolmihenkinen perhe majoittuu ja jotka ovat taatusti liikuntaesteettömiä - ei ollut. Ja jos kerran päästään noin kauas kotoa, niin hotellin pitää olla kiva. Linkki on tässä

Paz ilmeisesti varasi auton - tai ainakin hän on parin viikon ajan pitänyt tasaista mutinaa tuossa sohvan toisessa nurkassa läppäri sylissään. Lakkasin kuuntelemasta kahden illan jälkeen, kun kysymykset pysyivät samoina.. Onnellisen avioliiton salaisuus on tasaisin väliajoin sanottavat: "sehän kuulostaa hyvältä" ja "olet sinä sitten fiksu" - ilman että kuuntelee lainkaan toisen puheita.

Legendaarinen Australian rantatie jää nyt näkemättä, me emme millään ehdi sitä pitkin ajamaan Melbourneen. Valtatietäkin paahtaessa kilometrejä tulee ihan kiitettävästi, ja ainakin yksi yö vietetään tienvarsimotellissa. Nyt on vain haasteena löytää hotelli jossa on joko a) helposti tavoitettavissa tai b) huoneessa pyykinpesukone. Siinä vaiheessa matkaa saattaa puhtaiden vaatteiden varasto olla jo aika kevyt, ellemme käytä ylihinnoiteltua pesulapalvelua laivalla.

Hävettää tunnustaa, mutta seuraava reissu meillä on lähempänä kuin uskallan ajatellakaan. Aloin tuossa pari iltaa sitten kauhistelemaan, kuinka kuivat jalkapohjat minulla on. Muistelin kaiholla, kuinka ihana pohja Islannin Blue Lagoonissa olikaan, ja kuinka hyvää se teki tälle herkkänahkalle. Finnairin sivuja selatessa ihan vain huvikseni kokeilin, paljonko meiltä kolmelta maksaisi lentää Oulusta Reykjavikiin ja kun hinta oli yllättävän halpa, niin varasin lennot. Tietysti tuo nappula on tällä hetkellä aivan hillittömän kiinnostunut maanjäristyksistä, ja siellä on lähin paikka, jossa voi (toivottavasti vaarattomasti) niitä kokea ja multa on lähdössä kaksi hyvää työntekijää uusiin haasteisiin elokuun aikana, eikä heidän tilalle ole tulossa uusia tekijöitä, eli saamme viettää töissä pitkiä päiviä. Islantiin lähtöön on enää 15 päivää, hotelleista tai autosta emme ole vielä ehtineet alkaa edes murehtimaan - onhan tässä aikaa.. Paz haaveili ultimaattista road trippiä - kolmessa päivässä saaren ympäri, mutta toivon hänen vielä tulevan järkiinsä ennen sen toteutumista, koska silloin en ehtisi Blue Lagooniin uittamaan kuivia jalkojani ihanaan hierovaan hiekkaan (tai suolaan tai mitä ikinä siellä pohjalla onkaan -ryyneihin).