Oi Luoja, ota minut jo pois täältä!
Olo on kuin Aina Inkeri Ankeisella.
Iloa ja riemua riittää kuitenkin vielä noin neljäksi tunniksi.
Mutta se neljä tuntia on yksi hujaus verrattuna yhteentoista
päivään.
Eilen ohjelmassa oli syömistä ja
nukkumista. Yhdentoista aikaan laivan pääaulassa oli lippushow,
jossa esiteltiin, mistä kaikista maista henkilökuntaa tällä
laivalla on. Ei ehditty kuuntelemaan sitä ihan alusta (ja
äänentoisto on vähän hanurista täällä), niin Suomen edustajat
jäivät pimentoon. Mutta Jamaikan veikkosella on notkeat lanteet –
sen verran elastisesti hän lattialla liikkui. Odotahan jahka pääset
tähän ikään.
Iltapäivä syömisen ja lepäämisen
ohella pakkailtiin matkalaukkuja takaisin reissumoodiin. Illalla
seitsemän ja yhdentoista välillä henkilökunta haki matkalaukut
hytin oven ulkopuolelta ja niihin päästään käsiksi taas
seuraavan kerran vasta laivaterminaalissa. Jälleen kerran me tollot
joudutaan valitsemaan punainen linja tullissa, koska ostettiin osa
matkamuistoista jo ennen tälle risteilylle lähtöä.. Aikaahan
meillä on, joten mikäpä siinä kikkaillessa ja kasseja availlessa.
Tylsyys on nyt saavuttanut
lakipisteensä. Josko se reissun aktiiviosuus voisi alkaa. Melbournessa on jättitulvat odottamassa, mutta suurin osa pensaspaloista pitäisi olla nyt talttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti