On tämä nyt nähty. Kaikilta kulmilta ja ihan läpikotaisin. Parhaita juttuja on, että vitoskannen Latte-dudes -kahvila avaa puoli tuntia ennen muita ja siellä tehdään juotavaksi kelpaavaa americanoa. Samalla kannella on myös ihan mukava tupakkapaikka meren ääressä ja sieltä pääsee laivan helikopterikentälle katselemaan keulasta maisemia.

Kaksitoista kerroksessa on lasten
leikkipaikka – arcade – ja kävelyrata yläkannella. Yhtä
kerrosta alempana on toinen tupakkapaikka ja isojen allas (160-180 cm
syvä) ja pari poreallasta. Samaisessa, 11. kerroksessa on myös
laivan buffetravintola.
Meidän hytin kerros on yhdeksän.
Tässä kerroksessa ei ole hyttien ohella muuta julkista tilaa kuin
kirjastohuone. Aina lähtiessä pitää rallitella hisseillä, koska
nuori ja voimakastahtoinen nainen ei suostu kävelemään portaita
kuin äärimmäisessä hädässä. Nappula on tällä reissulla
oppinut avamaan hytin oven omalla, kaulanauhasta roikkuvalla
kortillaan ja vastustamaan kaikkia ehdotuksia.
Onneksi eilen oli aurinkoinen päivä.
Naamanahka sai kivan punoituksen ja pärjään taas talviaran ihoni
kanssa kotona ainakin kuukauden päivät. Käytiin taas buffetin
puolella kaikki ruokailut, koska lapsen kanssa se vaan on helpompaa.
Onhan tässä aikaa, jahka tyttö lähtee omilleen, käydä fiineissä
ravintoloissa nauttimassa yksi katkarapu vaahtokastikkeessa. Mulla
jäi kammo päälle noita illallisravintoloita kohtaan siltä
edelliseltä risteilyltä, kun käytiin juuri ennen sairastumista
noroon syömässä siinä laivan ”paremmassa” ravintolassa.
Tänään ohjelmassa on kauhean paljon
kaikkea tekemistä. Pitäisi lepäillä ja syödä. Rutiinit rikkoo
laivalla 11.15 oleva lippushow, jossa esitellään, kuinka monesta
maasta tällä laivalla on työntekijöitä. Sitten ehtoolla meidän
matkalaukut kerätään hyttien ovilta ja viimeinen yö menee
kevyellä varustuksella, ennen kuin aamulla terminaalissa saamme taas
laukut takaisin. Minulla alkoi eilen leipomaan kiinni tämä
tekemättömyys ja se iski kerralla. Tästä tulee vielä pitkä
päivä.
Onneksi tyttösen elämä alkaa
helpottamaan ja flunssa menemään ohi. Särkylääkettä ei enää
eilen tarvinnut laisinkaan ja nenä menee tukkoon ainoastaan
nukkuessa. Kyllä se tästä. Valitettavasti reissun uimaosuudet on
nyt nähty, enää en altaaseen nappulaa päästä (koska laskukaava
menee niin, että joko uintia seuraavana tai sitä seuraavana päivänä
teuhake oksentaa ja en uskalla riskeerata paluulentoa).
Huomenna tähän aikaan alan varmasti
olemaan jo aikamoisilla kierroksilla.





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti