torstai 16. tammikuuta 2020

Tsek!




On tämä nyt nähty. Kaikilta kulmilta ja ihan läpikotaisin. Parhaita juttuja on, että vitoskannen Latte-dudes -kahvila avaa puoli tuntia ennen muita ja siellä tehdään juotavaksi kelpaavaa americanoa. Samalla kannella on myös ihan mukava tupakkapaikka meren ääressä ja sieltä pääsee laivan helikopterikentälle katselemaan keulasta maisemia.




Kaksitoista kerroksessa on lasten leikkipaikka – arcade – ja kävelyrata yläkannella. Yhtä kerrosta alempana on toinen tupakkapaikka ja isojen allas (160-180 cm syvä) ja pari poreallasta. Samaisessa, 11. kerroksessa on myös laivan buffetravintola.

Meidän hytin kerros on yhdeksän. Tässä kerroksessa ei ole hyttien ohella muuta julkista tilaa kuin kirjastohuone. Aina lähtiessä pitää rallitella hisseillä, koska nuori ja voimakastahtoinen nainen ei suostu kävelemään portaita kuin äärimmäisessä hädässä. Nappula on tällä reissulla oppinut avamaan hytin oven omalla, kaulanauhasta roikkuvalla kortillaan ja vastustamaan kaikkia ehdotuksia.

Onneksi eilen oli aurinkoinen päivä. Naamanahka sai kivan punoituksen ja pärjään taas talviaran ihoni kanssa kotona ainakin kuukauden päivät. Käytiin taas buffetin puolella kaikki ruokailut, koska lapsen kanssa se vaan on helpompaa. Onhan tässä aikaa, jahka tyttö lähtee omilleen, käydä fiineissä ravintoloissa nauttimassa yksi katkarapu vaahtokastikkeessa. Mulla jäi kammo päälle noita illallisravintoloita kohtaan siltä edelliseltä risteilyltä, kun käytiin juuri ennen sairastumista noroon syömässä siinä laivan ”paremmassa” ravintolassa.

Tänään ohjelmassa on kauhean paljon kaikkea tekemistä. Pitäisi lepäillä ja syödä. Rutiinit rikkoo laivalla 11.15 oleva lippushow, jossa esitellään, kuinka monesta maasta tällä laivalla on työntekijöitä. Sitten ehtoolla meidän matkalaukut kerätään hyttien ovilta ja viimeinen yö menee kevyellä varustuksella, ennen kuin aamulla terminaalissa saamme taas laukut takaisin. Minulla alkoi eilen leipomaan kiinni tämä tekemättömyys ja se iski kerralla. Tästä tulee vielä pitkä päivä.







Onneksi tyttösen elämä alkaa helpottamaan ja flunssa menemään ohi. Särkylääkettä ei enää eilen tarvinnut laisinkaan ja nenä menee tukkoon ainoastaan nukkuessa. Kyllä se tästä. Valitettavasti reissun uimaosuudet on nyt nähty, enää en altaaseen nappulaa päästä (koska laskukaava menee niin, että joko uintia seuraavana tai sitä seuraavana päivänä teuhake oksentaa ja en uskalla riskeerata paluulentoa).

Huomenna tähän aikaan alan varmasti olemaan jo aikamoisilla kierroksilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti