Perustarpeita

Koska eilinen - ja pari edellistäkin päivää - meni sumussa, niin tässä vähän perinpohjaisempia fiiliksiä saapumisesta Australiaan.

Tämä on aika nasta mesta.

Eilen oli lämpöaallon viimeinen päivä. Kännykkä väitti asteita olevan vähän reilut kolmekymmentä, mutta mereltä puhaltanut tuuli sai ilman tuntumaan ihan siedettävältä. Tietysti hikosimme kuin pienet porsaat, kun pääsimme tänne hotellille aamuyhdeksän aikoihin, mutta suomalainen hikoaa kaikkialla muualla paitsi tammikuussa kotipihallaan.

Ensivaikutelma hotellista oli vain hiljainen hämmästys. Hotellirakennus on tehty 1910-1916 ja tämä on aikanaan palvellut sekä lampaanvillan vientipaikkana että maahan tulevien siirtolaisten kokoamiskeskuksena Wikipediasta löytynyt informaatiopläjäys. Katutasossa on respa jossa nuoret, komeat miehet vastaanottavat vieraita rennolla tyylillään. Ensimmäisessä kerroksessa on kahvila jossa tarjoillaan myös hotellin aamupala, itsepalvelupesula (ilmainen!), asiakas-wc ja paljon veistoksia. Toisesta kerroksesta aina viidenteen asti on hotellihuoneita. Tässä rakennuksessa on varmasti myös paljon muutakin, koska tämä on aivan hemmetin pitkä, mutta meidän tarvitsemat tilat rajoittuvat sangen pienelle alalle. Sisään kirjautuessa tuli puheeksi risteilylle meneminen ja kerroin meidän viime vuoden tammikuun katastrofireissusta. Respa oli tikahtua nauruunsa, kun hän kertoi aika vasta katselleensa YouTubesta siitä samasta laivareissusta. Jep, olemme osa historiaa.

Aamusella, huonetta odotellessamme eilen kävimme aamupalalla tuossa ykköskerroksen kahvilassa. Kyseessä on sangen normaali hotellin aamupala ihan normaalein kahvikonekämmäyksin. Mikä hemmetti siinä on, että joka paikkaan survotaan noita turkasen nespressokoneita ja jokainen niistä toimii ihan eri logiikalla? Minä ja koneet olemme aina fataali yhdistelmä ja niin siinä kävi eilen aamullakin, että sain ihan vain kahvia yrittämällä sen koko härvelin itsetuhoutumistilan laukeamaan. Perhana. Kun henkilökunta kävi useissa miehin ällistelemässä sitä, niin kymmenen minuutin kuluttua jo kahvikin ilmestyi eteeni.

Odoteltavaa oli, vatsat oli täynnä ja wc:ssä suoritettu reissuvaatteiden kuositus tehty ja me olimme valmiita selättämään Sydneyn. Tästä hotellin vierestä alkaa Royal Botanic Gardens

ja tuntui hyvältä idealta käydä tallailemassa siellä. Paz hikosi kuin pieni porsas ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tässä meidän naapurissa pesii laivaston paatteja ja niissä on ällisteltävää tällaisille pasifisteille. On ne vaan isoja ja aika hurjan näköisiä. Tuo viereinen puisto on tainnut olla aikamoinen bilepaikka myös uudenvuoden juhlien aikaan, koska siitä on mahtava näköala sekä oopperatalolle että sille sillalle, josta Sydneyn ilotulitukset ammutaan vuoden vaihteessa. Eilen siellä siivottiin katsomoita pois.

Paljon puhutuista metsäpaloista ei ole tässä osassa mitään haittaa. Ilma ei haise savulta tai ihmiset eivät kulje hengityssuojien kanssa (paitsi itämaiset). Tietysti ne pyörivät uutisissa koko ajan ja eilinen ilmeisesti oli tähän saakka kamalin päivä metsäpaloissa. Tänään kuitenkin ilma on alkanut viilenemään ja huomenna pitäisi alkaa satamaan, joten se tuonee vähän helpotuksia paloihin. Iltalehden ja paikallisten uutisten välillä on kuitenkin aika paljon eroja, ja ennemmin luotan näihin paikallisiin uutisiin kuin suomalaiseen klikkijournalismiin.

Kun käveleminen alkoi kyllästyttämään, suunnistimme takaisin hotellille ruokakaupan kautta. Woolworths palveli meitä diy-tyylillä, yhtään perinteistä kassaa ei ollut, vaan jokainen asiakas hoiteli itsepalvelulla itsensä ulos kaupasta. Henkilökuntaa ei muutenkaan näkynyt, hyllyjen täyttöaste ei ollut mitenkään erityisen hyvä. Hintatasosta en vielä osaa sanoa mitään, koska menee aikansa oppia tähän valuuttaan ennen kuin osaan päässä laskea, onko joku tuote kallis vai halpa. Nappulalle poppareita ja vadelmia, meille jääteetä ja colaa & porukka pihalle. Alkoholia ei täällä ruokakaupoissa näy, vaan niille on omat myymälänsä ympäri kaupunkia. Suomeen verrattuna näitä paikallisia uhkaa välitön nälänhätä, esimerkiksi tuo meidän eilen käyttämä kauppa on sunnuntaisin suljettu.

Ilmeisesti tuo Australian kova tupakkakuri on osoittautunut toimivaksi, sillä tupakoijia on todella vähän. Vain parilla vastaantulijalla on ollut rööki ja hekin ovat olleet itämaiden ihmisiä. Hotellin edessä ei näy ketään koskaan tupakalla, mutta eipähän ainakaan tarvi jonottaa tuhkakupille.

Odottelimme hotellin aulassa vielä jonkin aikaa ennen kuin saimme huoneen avaimen. Meille käytiin jo aiemmin tarjoamassa toisenlaista huonetta, kuin mitä olin varannut, mutta siinä olisi ollut kaksi kerrosta ja en halua portaita ja nappulaa samaan tilaan joten maltoimme odottaa tätä oikeaa. Reissaamisesta rähjääntyneinä heti huoneeseen päästyämme koko porukka marssi jonossa pesuun. Edes nuoriso ei vastustellut suihkua. Pesun jälkeen king-sänky alkoi näyttää niin houkuttelevalta, ettei sitä voinut vastustaa. Tarkoitus oli ottaa reilun vartin voimaunoset ja sen jälkeen jatkaa seikkailua, mutta toisin kävi. Jossain vaiheessa joku henkilökunnan edustaja tuli huoneeseen, mutta en muista puhuinko hänelle suomea vai englantia ja oliko hänellä jotain asiaa - hän lähti pikapikaa pakittamalla pihalle kun näki meidän taju kankaalla. X) Reilun parin tunnin nokosten jälkeen heräsimme entistä väsyneempiä.

Hotellin vastapäätä on italialainen ravintola, jonne menimme pikaiselle illalliselle. Ruoka oli ihan kuraa, mutta sillä sai vatsansa täyteen eikä lasku ilmeisesti ollut kovin kamalan paha (olikohan jotain 76 dollaria). Sen jälkeen takaisin huoneeseen ja nukkumaan. Nappula nukkui jo kahdeksan aikaan ihan täyttä, emmekä mekään jaksaneet juhlia ilmaisella(!) minibaarilla kovin paljon pidempään. Myös se aiemmin käynyt henkilökunnan edustaja pääsi nyt käymään huoneessa meidän

hereilläoloaikana. Hän toi hotellin tervehdyksen, herkkuja ja pikkumatkamuistoja - juuri täydellisiä aamupalalle jos sisäinen kello herättää ennen viittä.

Tässä hotellin edessä on turistibussin pysäkki, joten seuraavan päivän suunnitelmat taitaa olla lukittuja.