Taas lurahti yksi korvaamaton
vuorokausi elämästä Royal Caribbenialle. Aamupala, lepäilyä,
lounas, lepäilyä, illallinen ja hyttiin nukkumaan. Sen verran tämä
suloinen toimettomuus sekoittaa minua, että yöunet alkaa kärsimään.
Tämä on varmaan vähän kuin olisi istumassa linnatuomiota –
paitsi että toivon laivan buffetin olevan parempi kuin vankilassa.
Eilen paistoi aurinko, jo aamusta
alkaen ilma oli lämmin ja tyttö alkoi yskimään. Lastenallas sai
jäädä kaiholla katseltavaksi, kun nappula sai buranaa &
nenäsuihketta, sen vahvempia lääkkeitä meillä ei ole mukana ja
yleensä ne riittää taudin kuin taudin selättämiseen.
Sinä aikana kun isänsä ja nappula
kävivät hakkaamassa ilmakiekkoa, minä sain retkottaa kansituolissa
ja kirjoittaa maaliskuun murhamysteeriä. Mikäs siinä ihmisiä
lahdatessa auringon paistaessa ja lämmittäessä pieniä, poloisia
varpaita. Olen taas vuosien jälkeen opetellut kirjoittamaan
lyijykynällä vihkoon ja se on vanhanaikasuudessaan aika kätevää
– edellisten sivujen tekstit on paljon helpommin löydettävissä
ja se käsityön tuntu ;)
Nyt yön aikana tyttö ei onneksi enää
yskinyt vaan jätti areenan kuorsaustaiteilijalle. Paz hyrisee sen
verran miehekkäästi, että tällä käytävällä ei nuku kukaan
muukan. Siunattu on kotona odottava moottorisänky!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti