Vilu kappasi

Kolmas risteilypäivä meni samalla rytmillä kuin ensimmäiset. Lepoa ja ruokaa, vähän liikaa lepoa ja aivan liian paljon ruokaa suhteessa kulutettuihin kaloreihin. Kävelyä kannella ja eri kerroksissa, kikkailuja hytissä, äänikirjan kuuntelemista ja saatoinpa nukahtaa päiväunille – asia jota en tee koskaan kotona.

Ilma on nyt huomattavasti viileämpää kuin Australiassa ja pitkähihainen pusakka on tullut tarpeeseen. Sitä Bahaman-risteilyltä tuttua mahdollisuutta kirjoittaa parvekkeella lämpimän tuulen hyväillessä ei ole. Jos parvekkeelle mielii, on parasta laittaa pitkää ja lämmintä päälle. Tänään sääennuste lupaa 10-14 asteen lämpöä – täälläkin on kesä juuri nyt kauneimmillaan ja lämpötilat samat kuin kotona tähän aikaan vuodessa.

Illalla emme menneet katsomaan laivan showta, vaan vetäydyimme hyttiin hyvissä ajoin nukkumaan. Aurinko laski vähän yli yhdeksän aikaan illalla ja jo ennen kymmentä olimme taju kankaalla koko porukka. Tyttö rauhoittuu ihmeen hyvin tuohon sohvasänkyynsä eikä edes yön aikana hiippaile meidän keskelle nukkumaan. Laiva keinui hiljaa ja tuuditti meidät virkistävään uneen.

Neljännen päivän aamuna heräsimme muutaman kilometrin päästä Uuden Seelannin rannikosta. Tänään ohjelmassa on tutustumista Milfordin luonnonsuojelualueen vuonoihin. Tämä paatti on sen verran pieni, että tällä voi ajaa melkein vuonon pohjukkaan asti. Porukkaa ei päästetä vielä tänään laivasta maihin pällistelemään, vaan meitä kuskataan vielä jonkun aikaa kuin karjalaumaa.

Maisemat on hienot – niistä on varoiteltu jo edeltä käsin. Täällä on paljon samaa kuin Norjassa. Mutta jos Norja on jumalien vihoissaan luoma kivinen, jyrkkä ja terävä – niin tämä on hieman lempeämmällä kädellä toteutettu. Kaikkialla on todella vihreää ja rehevää kivisyyden ja terävyyden ohella. Tuntuu hurjalta olla täällä, kun kuitenkin niin kauan kuin olen karttapalloa osannut lukea, olen halunnut tänne (ja Azoreille, ne on vielä näkemättä).

99% laivan matkustajista näytti pakkautuneen aamulla laivan keulaan helikopterikentälle katsomaan vuonoon ajamista. Me ei oltu sitä porukkaa, koska minun vatsani päätti alkaa tänä aamuna laulamaan oodia posliinille ja parvekkeelta on kuiten melkein yhtä hyvät näkymät. Pääsimme juuri oikeaan aikaan aamupalalle, kuna kannella päällistellyt porukka pakkautui vasta meidän jälkeen keulasta pois. Koska vatsani haluaa pitää minua jatkuvassa jännityksessä, hillitsen taas tänään tuota ylensyömistä hieman ja yritän pysyä koko ajan kolmen sekunnin päässä wc-tiloista.

Tänään ohjelmassa on lepäilyä, ruokailua ja maisemien ällistelemistä. Meidän hytti on avomeren puolelle, mutta tuossa käytävän toisella puolella alkaa näkymät olemaan toisen näköisiä. Mutta ei tuossa merimaisemassakaan ole pahaa sanottavaa. Meri on taas rauhallisempi kuin aiempina päivinä ja laivan keinunta on taas rauhallisempaa. Löysin vihdoin toimivan asetuksen hytin lämpötilan säätämiseen, aiemmin meillä on ollut aika viileää täällä mutta nyt lämpöä riittää. Jesh!

Ensi yön aikana meidän pitäisi saavuttaa kaukaisin paikka kotoa, mihin meidän on ikinä mahdollista päästä. Aika jehnaa.