Ruokapläjäys

Käpälät irti palleroista

Me olemme lihavia koko porukka - ihan sitä koiraa myöten. Me elämme ruoasta ja suurin osa reissujen nautinnoista liittyy aina ruokapöydän ympärille. Etukäteen meitä varoitettiin Australiasta, että täällä on hemmetin hyvää ruokaa. Sen perusteella me ei ehkä olla Australiassa, vaan jossain ihan muualla. =)

Tulolennoilla tarjolla oli ihan peruslentokoneruokaa. Tyttö ei väsymykseltään juurikaan jaksanut syödä ja me kyllä nieltiin kaikki eteen tarjoiltu, mutta mitään tajunnan räjäyttävää ei ollut tarjolla. Välilaskulla Hong Kongissa kävimme syömässä lentokentän O´learysissa - annokset tuotiin pöytään eri aikoihin ja lasku oli yli sata euroa kolmesta annoksesta.. Ihanan kallista, mutta se ajoi asiansa.

Hotellilla nappasimme kylmän buffetin aamupalaksi, se oli aikuisilta 25dollaria naamaa kohti ja nappula söi ilmaiseksi. Tässä on ihan normaali hotellin aamupala, paitsi että pekonia ei ole ja kananmunan muoto on keitetty, ei kokkeli tai paistettu.

Lounaaksi ekana päivänä syötiin pullaa, kun ei jaksettu lähteä kauemmas enää hakemaan ruokaa. Illallinen käytiin tuossa tien toisella puolella olevassa italialaisessa ravintolassa Sienna Marina - siinä tuli näppärästi tehtyä ensivisiitti ja kaihoton viimeinen kerta samassa paketissa. Tytön spagetti oli ilmeisesti hyvää, koska hän tyhjensi lautasensa. Paz sai eltaantuneella kinkulla & kuivalla ananaksella vuoratun pizzan ja minä ylikypsää risottoa tomaattikastikkeessa. Edelleenkin puistattaa jo pelkkä ajatus siitä ruoasta.

Toinen kulinaristinen herkku ensimmäiselle päivälle tuotiin meidän huoneeseen. Saimme tutustua paikalliseen erikoisuuteen. Vegemite on erehdyttävästi suklaalevitteeltä näyttävää tahnaa, joka oli laitettu houkuttelevasti suolakeksien kanssa samaan nippuun. Maku on jotain sanoinkuvaamatonta, niin kuin kokoon keitettyä, hapanta soijakastiketta ja kaljapullon jämiä. Ensimmäisen haukkauksen jälkeen aivoilla oli vaikeuksia hyväksyä sitä, että kyseessä ei ole makea herkku, vaan jotain ihan muuta. Jossain blogissa sanottiin, että vegemiten makuun on kasvettava, koska muuten siitä ei voi oppia pitämään saati edes sietämään. Jos ulkomaalaisten suussa salmiakki maistuu tuolta, niin jätän seuraavalla kerralla turkinpippurit tarjoamatta.

Toisen päivän - eli eilisen - aamupalalla edessä ollut asiakas vuorostaan rikkoi kahvikoneen hotellin aamupalalla. Tsädäm! Ja taas odoteltiin kahvikupposta. Onneksi me olemme niin aikaisin herääviä, että huoneessa on aivan pakko keittää kaffet ennen liikkeelle lähtemistä. Nämä näppärät Australialaiset ovat keksineet jutun, jonka toivoisin rantautuvan myös Suomeen. Pikakahvi on
samanlaisissa pusseissa kuin tee. Tai se ei ole virallisesti pikakahvia, koska porot eivät sula kuumassa vedessä, mutta kaikin puolin näppärää ja ihan juotavaa kahvia saa tuollakin mallilla. Täytyy päästä käymään ruokakaupassa katsomassa, löytyisikö noita kahvipusseja kuluttajapakkauksissa ja ostaa muutama kotiin. Henkilökuntaa jo ehdin uhkailemaan, että ellei sama meno jatku (meille ei ole soitettu kertaakaan työasioissa) niin tuon jokaiselle vegemitea ja pakotan heidät syömään sitä.





Taas lisäpiste tälle hotellille, wifi on niin nopea että pystyin eilen soittamaan whatsapp-videopuhelun mummolaan. Iso peukku!

Lounastimme eilen satamassa eläintarhan ja akvaarion vieressä. Se oli tähän mennessä onnistunein ruoka, pahviastioissa hodari, raneja ja lisukkeita, ympärillä kirkuvia lapsiperheitä ja lintuja ikkunan takana (ja osin sisällä ravintolassakin). Eilen huristeltiin turistibussilla, kierrettiin katselemassa näitä keskustan paikkoja ja nautittiin siedettävästä lämmöstä. Vaikka kuumuus on tältä erää ohi, olen näemmä jossain vaiheessa polttanut niskani. Nyt mulla on oikea junttiniska, parin sentin levyinen punainen rengas kiertää kaulaa (t-paidan kauluksesta näkynyt ihokaistale). Opinpahan perhana käyttämään suojakerrointa 50.

Pienen hotellilla suoritetun välikuoleman jälkeen otimme pikkunäppärän iltapäiväkävelyn oopperatalolle. Pelasimme varman päälle reittivalinnassa ja kävelimme sinne suorinta reittiä. Suorin reitti ei suinkaan ollut helpoin, koska siihen kuului aika paljon portaita ja kun nappula on pyörätuolin kanssa liikenteessä, se aiheutti vähän lisäjumppaa meille. Ihanan innokkaasti satunnaiset ohikulkijat tarjoutuivat auttamaan portaissa, mutta me jääräpäät painettiin kahdestaan. Toinen nappulan kanssa varo-varovasti portaissa ja toinen repii rullista perässä. Pääsimme oopperatalolle, otimme monta turistikuvaa ja nautimme drinksut sen terassilla. Sen jälkeen puiston kautta takaisin hotellille. Tuossa ihan vieressä on hauskan näköinen ruokakioski https://www.harryscafedewheels.com.au/location/woolloomooloo Harry´s - siinä tuntuu parveilevan koko ajan porukkaa ja mekin kävimme ihan pikaisesti tutustumassa siihen. Vaikka en ole




ihan hulluna piirakoihin, niin eilen ostettu versio oli pippurisuudessaan ihan ok. Mutta koko iltaa se ei nälkää pitänyt poissa, joten ruokaa oli saatava.

Lihavuuden ohella olemme tietysti myös laiskoja, joten arvoimme seuraavaksi lähellä olevan ravintolan ja menimme tähän hotellin rakennuksessa olevaan ravintola Ottoon ja saimme taas lisättyä yhden nimen sille listalle, johon kirjataan kaikki paikat joissa ei enää tarvi käydä.

Kyseessä oli varmasti aivan autenttinen italialainen, paitsi että joku kokeista oli pysyvästi makunsa pilannut ja kärsi vakavasta käsien tärinästä. Paz otti alkupalaksi kinkkua ja melonia ja minä chilimajoneesia ja katkarapuja. Kun annokset tuotiin pöytään, niin Paz oli innosta muikeana, kinkkua oli puolen potkan verran (melonia kolme siivua) ja minun katkaravut olivat hyviä ja mehukkaita. Pääruoaksi otin summassa jotain pastaa ja Paz taas porsaanleikkeen kastikkeella & vihersalaatin. Kristus, että pääruoat olivat kamalia! Pastillin possu oli tönkkösuolattua, salaattia oli pieni vuori ja senkin päälle oli laitettu reilusti suolaa. Minun musta-valkoinen pastaklöntti piti sisällään jotain kuivattua kalaa tai äyriäistä ja kastike oli kalanmakuista vaahtoa. Väsyneenä ja nälkäisenä syöväkelvoton ruoka aiheutti hillittömän nauruhepulit. Mutta suomalainen ei valita, poistuimme ravintolasta posket täynnä kuin maaoravilla, jotta pääsimme sylkemään loput ruoat jonnekin muiden näkymättömiin.

Tänään on pakko jo löytää jotain syötäväksi kelpaavaa myös illaksi.